************************************************************

On ihan pakko kertoa täällä minun uudesta "haave-harrastuksesta"...Tai ainakin toivon niin, että siitä tulee uusi harrastus minulle :)

Olin viikko sitten ampumassa haulikolla Nokian ampumaradalla kiekkoja. En ole ikinä kokeillut ampua haulikolla ja missä olen ihmisten nähnyt sillä ampuvan olen ajatellut, että onpahan tuokin helppoa :O heh...Käsitykset kyllä muuttui hih....Se ei tosiaankaan ollut mitään helppoa heh...Kun otin haulikon käteeni se ensinnäkin tuntui minusta ihan älyttömän painavalta!

Ekan ammutun patruunan jälkeen "illuusiot" koko touhun helppoudesta karisi lopullisesti....Haulikko "tämähti" niin lujaa minuun, että meinasin pepulleni lentää heh....Kuitenkin innostuin hommasta niin paljon, että halusin kokeilemaan oikein siihen radalle mistä äänellä lähetetään kiekot :) Paikalla oli pelkkiä miehiä ja voitte kuvitella kuinka "säälivästi" ne katsoivat minua hih...."Pro:ni" sanoi minulle, että ei pidä välittää yhtään vaikka ei osuisi yhteenkään kiekkoon kun kuulemma ?!? monikaan ihka ensikertalainen ei osu. Kantapään kautta tuli taas sellainenkin asia opittua, että kun menin ampumaan oli minulla joku ihme ALOITTELIJAN tuuri päällä kun pämäytin neljä ensimmäistä kiekkoa rikki ::)) Miehet katsoivat, että kappasta vaan plikkaa :) No meikäläinen siinä taisi ;;)) sitten itsekkin vähän ruveta oleen "rehvakka" onnistumisesta ja niinpä kävikin sitten niin, että en osunut enää 11 seuraavaan ollenkaan heh....Eli mitä tästä opimme...Ei kannata luulla osaavansa mitään ekalla kerralla ja olla ekojen tuurien jälkeen kun olisi "muka" joku ammattilainen hih....Mutta yhteenvetona...Laji tuntui ihan älyttömän kivalta! Muistoksi ampumaillasta jäi pikimusta hauis/olkapää heh...Mutta se ei tahtia haittaa uudestaan mennään :::))))

*************************************************************

Volvonkin kanssa käytiin viikonloppuna sitten "ajamassa" bambeja heh....

Herra hii-hoo meni MAHTAVASTI ja tarkasti ekan suoran (mamma käveli perässä taas NNNIIINNN ylpeenä pikku-ukosta heh...) ja vielä jonkin matkaa seuraavaakin kunnes maassa näkyi NIIN mahottoman ihanat bambin jäljet....Tai Bambi-lauman jäljet heh....Volvo rupesi nuuskuttamaan niitä ja häntä vispasi ihan älyttömästi ja silmät olivat "lautaset" ja tunnen pikku-miehen niin hyvin, että tajusin sen unohtaneen oikean työn mitä oltiin tekemässä heh...Emme olleet kaukanakaan jäljestä, mutta sanoin tuomarille, että ota hukka tästä ettei näitä jälkiä tässä nuuskuttele...

Volvo olikin sitten sitä mieltä, että hei haloo! Olen tänään AJOKOIRA ja ei kiinnostunut verestä enää ollenkaan. Koitin pari kertaa kertoa ukolle mikä olisi ollut tänään homman nimi, mutta herra tuli minun eteeni istumaan ja vispasi häntää niin kovaa ees sun taas ja katseli taaksepäin sinne missä oli ne ihanat Bambikarkelot olleet ja ilmoitti, että en mene muutakuin tuonne ja piste heh....Sanoin tuomarille, että tämä ukko ei nyt kyllä lähde enää oikeisiin töihin koska sen silmä "paloi" sinne taakse "sorkkien tanssialustalle". Joten keskeytin kokeen. Tässä joitakin otteita arvostelusta joka mielestäni oli niin kivasti kirjoitettu: "Volvo kiinnostuu alkumakaukseta ja lähtee määrätietoisesti jäljelle. Volvo etenee iloisesti pomppien aivan veretyksen päällä sopivaa vauhtia. Ensimmäinen makaus merkataan esimerkillisen hienosti.... jne jne jne.....Toisen osuuden alkupuolella Volvo haistelee peuran jälkiä veretyksen molemmin puolin. Häntä vispaa iloisesti eikä edetä jälkeä ...jne jne.... mutta pian sen jälkeen Volvo tulee istumaan ohjaajan jalkojen juureen häntä vispaten. Näin Volvo ilmoittaa, että ei enää verijälkeä, sorkanjäljet ovat kivempia...".

Että näin meillä sitten viikonloppu kului heh...Se on vaan myönnettävä Volvon kohdalla, että sen "kompastus-kivi" on nuo BAMBIT! Se jotenkin ihan "sekoo" niiden hajuista, että samantien se tuoksu vie mennessään ja työ unohtuu...Ja koska Volvo on jo vanhempi herrasmies se on jostain kumman syystä asettanut itsensä jollekkin "jakkaralle" ja on sitä mieltä, että hän on se joka sanoo mitä metsässä tehdään ja jos ei tahto toteudu ei tehdä yhtään mitään heh... :) Volvo on teatterikorkeakoulun käynyt ja osaa käyttää kaikki opit hyväkseen :)

No, tämä oli tälläinen koe...Toivotaan seuraavalle kerralle parempia tuureja matkaan :) Tätä harrastusta ei kannata ottaa kovin vakavasti koska siinä sattuu ja tapahtuu kaikennäköistä ja se on ainakin fakta, että Volvolla on kivaa metsässä teki se sitten ihan mitä tahansa :) :) :) Harrastus jatkuu niin kauan kun pikku-ukko sitä sydämellään tekee ::))